maanantai 2. heinäkuuta 2012

Äitiyden viemää

Äitiys on naisen elämän rooleista se, johon varmaankin voimakkaimmin liitetään uskomuksia ja oletuksia. Ja äitimyytit istuvat tiukemmasa kuin voisi 2000-luvulla uskoakaan. Tässä muutamia yleisimpiä, joihin olen 7 vuoden aikana törmännyt:

Kun tulet raskaaksi, pidä koko ajan mielessä millainen siunaus on saada lapsi, joten mistään vaivoista valittelu ei ole sopivaa. Rakasta pyöristyvää vatsaasi, turvonneita nilkkojasi, peräpukamiasi, kipeiksi turvonneita rintojasi, pahoinvointia, väsymystä, suonikohjujasi, kuivuneita limakalvoja, kadonnutta halua ja närästystä. Raskaudesta tulee nauttia hehkuen sisäistä onnea. Mutta älä hehkuta sitä liikaa, koska kaikki eivät voi saada samaa onnea osakseen.

Vauvan synnyttyä, ole onnellisempi kuin koskaan. Koko ajan. Vaikka et voi istua tai käydä vessassa ja rintasi tuntuvat räjähtävän. Vaikka et nukkuisi silmäystäkään päiväkausiin. Vaikka hormoonit ja hämmennys uudesta elämäntilanteesta saisivat sinut itkemään tuon tuostakin. Muista että vain sillä on merkitystä, että olet nyt sanut lapsen (ja itsehän sen halusit).

Kun lapsi kasvaa, on tärkeä muistaa, että äidit eivät halua olla erossa lapsistaan hetkeäkään. Äidit nauttivat päivistä yksin kotona, koska saavat olla lastensa kanssa ja ovat itse valinneet kotiäitiyden. Sellaiset pikkuasiat kuin koliikki, uhmaraivarit, oksennustauti, ripuli, vesirokko, yksinäisyys, yksitoikkoisuus, kakan, pissan ja muiden eritteiden kanssa toimiminen eivät äitejä vaivaa. Ja muista että niistä valittaminen vain osoittaa, kuinka itsekäs ja ajattelematon olet: itsehän olet lapsia halunnut ja kaikki eivät niitä edes voi saada. Millainen äiti muka haluaa viettää "lapsivapaata" aikaa, kun on kerran lapsia hankkinut??!!

Kun nainen hedelmöittyy ja myöhemmin synnyttää vauvan, hänen persoonansa mystisesti katoaa. Hän ei ole enää nainen, puoliso, ystävä, sisko, tytär tai työntekijä. Hän on Äiti. Äitiys ja lastenhoito täyttää tästedes kaikki tarpeet, joita naisella voi olla. Äitejä ei haittaa sellaiset pinnalliset seikat kuin navassa roikkuvat tissit, ruttuinen vatsanahka, pandan silmät, takkuinen tukka tai oksennus rinnuksilla. Pukamat, suonikohjut ja raskausarvet tulee kantaa ylpeydellä. Kodissa leijuva kakan haju ja sukkiin tarttuvat mehuläntit ja hiekka kertovat kaunista tarinaansa lasten olemassaolosta ja äidit eivvät sellaisesta toki häiriinny. Äidit eivät halua olla koskaan yksin, tavata ystäviään, harrastaa, lukea tai tehdä töitä.

Työssäkäyvän äidin tulee muistaa olevansa itsekäs olento, joka ei halua todella olla lastensa kanssa. Ja kotiaäidin puolestaan on syytä pitää mielessä, että kotiäitiys ei ole työtä, vaan lomaan rinnastettavaa oleilua yhteiskunnan varoilla. Äiti elää lasten ehdoilla ja rytmillä. Ja tekee sen iloiten joka hetkestä. Eikä kunnon äidit suutu, korota ääntään, kyllästy hiekkakakkujen tekemiseen, nuku pitkään tai koe tarvetta viettää aikaa muiden kuin lastensa ja puolisonsa kanssa.

Ja tosikoille lisättäköön: rakastan lapsiani, jokaisen heistä olen halunnut. Ei mene päivää (tai ainakaan montaa), etten ole kiitollinen siitä, että he ovat saaneet kasvaa tähän asti terveinä. Olen valinnut raskautua, synnyttää ja olla kotiäitinä. Nautin usein työstäni. Mutta olen myös nainen. Nimeni on Hanna ja tärkein työni koskaan tulee olemaan lasteni kasvattaminen toivottavasti tuntemaan olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi. Mutta minulla totta tosiaan on muitaKIN tarpeita ja toiveita elämässäni kuin olla äiti.

Helteisiä lomia kaikille rotuun, rooliin ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta! :)