perjantai 12. lokakuuta 2012

Minä rakastan...

Tänään paistoi pitkästä aikaa aurinko. Syksyinen metsä oli harmaan sijaan keltaoranssi ja kaunis. Puolitoistavuotias pysähteli ihmettelemään vettä ojassa, lehtiä maassa, junarataa, kiviä ja keppejä. Oli pysähdyttävä itsekin katselemaan, kuuntelemaan ja haistelemaan syksyistä maisemaa. Halusin tallentaa hetken ja tunnelman mieleeni.

Hiljainen, usein tylsä ja yksitoikkoinen kotiarki pienten lasten kanssa tuo mukanaan monia tällaisia hetkiä, jotka haluan tallentaa ikuisesti muistiini. Hetkiä, joita rakastan. Palautin mieleeni joitain parhaita.

Minä rakastan...

...hitaita aamuherätyksiä ja unenlämpöisiä pieniä halailijoita kainalossa.
...vieressä nukkuvan lapsen tuhinaa.
...tuttujen lastenohjelmien ääniä arkipuuhien taustalla.
...kirpeitä, aurinkoisia syysaamuja.
...kipakoita, kirkkaita pakkaspäiviä.
...metsäpolkuja.
...vapaana juoksevaa iloista koiraa.
...lapsen naurua keinuessa tai mäkeä laskiessa.
...aamupäiväleikkejä puistossa hyvässä seurassa.
...päiväuniajan hiljaista rauhaa.
...isonkin pojan suusta kuultua vilpitöntä huokausta "ihana äiti"silitysten kera.
...leipomista lasten kanssa.
...uimista.
...uneliaita lastenohjelmahetkiä sohvalla pojat kainalossa.
...iloa ja ylpeyttä pienistä onnistumisista.
...iltasatuja.
...hiljaista taloa illalla lasten nukkuessa.
...raikkaassa ilmassa tehdyn lenkin jälkeistä raukean virkeää oloa.
...ystävien kanssa jutustelua.
...puolison kanssa jaettuja hellittelyitä arjen keskellä.
...yhteisiä ulkoiluja kotipihalla.
...pienten lasten viattomuutta.
...perjantain tunnelmaa.
...puhtaiden pyykkien ripustamista narulle.
...kloorin tuoksua ja uimahallin tunnelmaa.

Listaa voisin jatkaa loputtomiin. Pieniä juttuja, joista koostuu koko arjen onnellisuus ja tarkoitus. Usein ajattelen läheisiä, joille kuuluu kiitos monista onnen hetkistä. Harvoin sitä ääneen sanon. Kiitos vanhemmilleni tuesta, joka on mahdollistanut nämä hetket. Kiitos kasvatuksesta, jonka ansiosta ehkä osaan niitä enemmän arvostaa. Kiitos lähellä oleville isovanhemmille, ystäville ja sukulaisille avusta lastenhoidossa ja kuuntelevista korvista. Suurin kiitos puolisolleni, joka on valmis elämään kanssani taloudellisesti niukemmin saadaksemme enemmän aikaa perheellemme, lapsillemme ja toisillemme ruuhkavuosienkin keskellä.

2 kommenttia:

  1. Hyvä, että osaat nauttia elämän pienistä asioista:) Minäkin yritän niistä nauttia, ne vain ovat vähän erilaisia kuin sinun, elämäntilanteet huomioonottaen:)
    Mukavia, ilontäytteisiä päiviä teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiheet varmaan muuttuu itselläkin elämäntilanteen mukaan :) Aurinkoa teidänkin syksyyn!

      Poista